Olemme käyneet kolmissa tokokokeissa: Pieksämäki x2 ja Kuopio x1. Ensimmäinen tokokoe meni hyvin, sieltä saimme ykköstuloksen. Toinen tokokoe meni huonommin, ja sieltä tuli kakkostulos. Kolmas tokokoe meni taas vähän huonommin-> kakkostulos tuli kuitenkin. Dannyllä on ongelmana yleinen kurittomuus ja häiriöherkkyys. Taidollisesti useat tokon liikkeet sujuvat hyvin ilman häiriötä, mutta häiriössä työskentely meinaa olla välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Minusta kuitenkin tuntui, että asioiden pitää muuttua. Tekeminen ei tuntunut enää niin mukavalta, eikä koskaan pystynyt olemaan rentona ja pitämään hauskaa, kun piti jännittää totteleeko Danny vai ei.
Eräänä sunnuntai-päivänä sitten olimme Musti&Mirri-areenalla agilityn möllikilpailuissa. Olin ilmottautunut kahdelle radalle: yhdelle agilityradalle ja yhdelle hyppyradalle. Tähän väliin mainittakoon, että Danny on todella etevä ja taitava agilityn suorittaja: se osaa kaikki esteet ja irtoaa hyvin ja työskentelee muutenkin mallikkaasti ILMAN HÄIRIÖTÄ. Kuitenkin tuota sunnuntaina Musti&Mirri areenalla oli hirveästi häiriötä! Joten kun lähdimme ensimmäiselle radalle, sain ohjattua Dannyn kolmen esteen yli, jonka jälkeen se sinkosi täyttä kyytiä aidan viereen juoksentelemaan ees taas ja rähisemään muille koirille. Kutsuin sen luokse, ja yritin lähettää kepeille -> juoksi uudestaan aidan viereen ja näin teki vielä kerran, jonka jälkeen tuomari sanoi: kiitos, nyt riittää. Lähdin sitten radalta pois, mutta en edes silloin saanut Dannyä kiinni vaan se tuli vasta kun huomasi että jää oikeasti yksin sinne radalle. Nolottaa ehkä vähän myöntää, mutta siinä vaiheessa olin niin syvällä suossa, että vain itkeä pillitin nurkassa. Marjamäen Sonja tuli hakemaan Dannyn minulta pois jotta sain vähän rauhoittua ja tutut koiraihmiset kävivät siinä tsemppaamassa. Siinä tihrustamisen lomassa tein myös facebookiin päivityksen: "Pari kolme vuotta koiraharrastelua takana. Pieniä onnistumisia, suuria epäonnistumisia. Koira osaa teknisesti agin ja tokon liikkeet, mutta mitä tehdä, kun sitä ei kiinnosta? Karkailua tokoliikkeiden välillä, toisten tavaroiden varastelua ja rallittelua, haistelua. Agilityssä sinkoilua ympäri kenttää ja karkailua, haistelua. Tuntuu, että minulta häviää nyt tekemisen ilo myös. Onko lopettaminen ainut vaihtoehto? Mistä voi hakea apua/vinkkejä, kuka auttaa? Tähän mennessä en ole saanut asiaa ratkaisevaa apua.. Tästä ei tule tällä tavalla enää yhtään mitään, olen niin väsynyt tähän touhuun..". Tähän päivitykseen sainkin todella monta vastausta. Useimmilla oli paljon hyvää sanottavaa, mutta sanoina nämä asiat eivät valitettavasti minulle mitään kertoneet. Onneksi oli muutamat ihmiset, jotka suostuivat minun ja Dannyn kanssa näitä asioita konkreettisesti katsomaan. :) Tärkeintä tällä hetkellä on se, että Danny ei pääse vahvistamaan vanhoja pahoja tapojaan. Danny lenkkeilee nyt 50 metrin liinassa. Liinan avulla pääsee todella puuttumaan ja komentamaan esim. karkailuista ja muista typeryyksistä mitä Danny irtiollessa on harrastanut.
Tuosta kertomastani hetkestä lähtien laitoin agilityn tauolle syksyyn saakka. Täytyy kyllä myöntää, että koville se otti ja olo on hyvinkin katkera kun agilityn eteen olen niin kovasti töitä tehnyt sekä rahaa laittanut. :( Tällä hetkellä mietityttää vaan jatko, tuleeko Dannystä koskaan enää "toimivaa peliä" agilityyn. Voinko todella saada joskus siihen niin hyvän otteen, että se ei todella kiihtyneestä mielentilastaan huolimatta karkaa katsomaan muita koiria, kun se on niin jo 3 vuoden ajan tehnyt?
Oli hilkulla, etten lopettanut samaan syssyyn myös tokon harrastamista. Tällä hetkellä mietin miten jatkan tokoa. Nyt se ei ainakaan tunnu kovin mielekkäältä. Mielekkyyden puute voi toki johtua siitäkin, että otimme niin kovasti takapakkia kaikissa asioissa, että en nää kehitystä missään.
"Ei se vaikea koira ole, vähän kuriton vain"
Valloillaan on sellainen yleinen masennuksen tila kun tuntuu, ettei mikään ala sujumaan. Ulkonakin on satanut koko päivän loskaa ja yleinen keli on harmaa. Myös minun olotilani tuntuu harmaalta ja raskaalta. Toivon, että auringonpaiste tuo uutta iloa ja puhtia minun ja Dannynkin elämään, sekä uutta intoa treenata sekä arkitottelevaisuutta, että myös ihan tokoa.
Kyllä mä uskon, että teillä rupee sujumaa agi paremmin tauon jälkeen. Mä oon pitäny treenitaukoo muutaman kuukauden, koska oon ollu aika väsyny. Kajo ei millään oppinu sivulle tuloo viime vuoden puolella ja nyt se tulee vaikka en muista erityisemmin sitä opettaneeni!
VastaaPoistaSä voisit myös pikkusen muuttaa asennetta sillein, että älä tällä hetkellä harrasta ns. liian vakavasti. Siitä tulee turhaan vaan paineita ja ite stressaannut nii kyllä se koiraki sit miettii et missä mennään ku ohjaaja ei selkeesti nauti tästä..
Mutta kylllä te vielä pitkälle Dannyn kanssa pääsette. Ja älä Dannyn iästä huolehi. Monista tavoista pääsee eroon oli se ikä mikä tahansa ! =)