Vapaapäivä, lepopäivä..

..Minulla ensimmäinen, Dannyllä jälkimmäinen. 

Koska minulla ei tosiaan tänään ollut koulua, niin päätin että lähden vasta tänään illalla takaisin Kuopioon täältä Rautalammilta, jossa viikonloppuni vietän. 

Danny hierottiin eilen ja kipupiste löytyi lannerangan ja rintarangan "yhdyskohdasta". Vasen puoli myös hiukan tukkoisemman oloinen. Mutta on kuulema ollut hyötyä minun venyttelyistä, sekä siitä, että olen panostanut sekä alku- että loppuverryttelyihin ja venyvyys on Dannyllä hyvä :) 

Kauniin päivän kunniaksi otin sitten Dannyn ja ajokoiramme Nekun ja lähdimme lenkille. 

Menimme melko rauhallisen lenkin, Danny ei spurttaillut täyteen vauhtiin vaan ravaili ja laukkaili rauhassa suurimman osan ajasta (+ mätti ruohoa suuhunsa ja kylpi vesilätäköissä, tietysti -.-) 

Lenkin jälkeen annoin molemmille koiruuksille raakaluut joita saivat järsiä 

Treenit kuvina

Tänään käytiin tekemässä SPSH:n hallilla aamutreenit Dannyn ja Iinan kanssa. Agilitystä Danny teki muutaman onnistuneen puomin niin, että en sanonut "ota" - pysähtymiskäskyä, vaan se hoksasi itse pysähtyä alastulokontaktille. Tokojutuissa mm. merkkiä ja ohjatun suuntia, noutoa, hyppyä, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Hyppy jo parempi, maahanmeno edelleen hidas. Seisomisessa taas töpötteli eteenpäin aluksi, kunnes aloin naksuttelemaan hyvästä paikalla seisomisesta. Merkki on muuten kehittynyt huikeasti - Danny on tajunnut, mitä siinä pitää tehdä. 

Iinan kanssa tehtiin kaikki kontaktit, rengashakua, takaakiertoa ja keppejä. Äiti oli mukana treeneissä joten äiti pystyi myös palkkaamaan ja ottamaan kuvia. 

Ja nyt siis niitä kuvia: 

Ihana, aurinkoinen syyssää :)

Dannyn puomisuoritus, sekä pysähdys kontaktille. 

Välillä palkaksi leikkiä :) 

Liikkeestä maahanmeno

Noutokapulan palautusta 

Iinan hyppy :)

Tiina Bångin tokokoulutus Suonenjoella

Tänään siis olimme Dannyn kanssa tokokoulutuksessa. Sain koulutukseen ns. peruutuspaikan. Aluksi ajattelin, etten halua mennä sinne ollenkaan, koska aiheena oli mm. tunnistusnouto ja ohjattu nouto, joita emme ole tehneet Dannyn kanssa ollenkaan. Onneksi kuitenkin menin: sain mahtavia vinkkejä ja ohjeita kuinka lähteä rakentamaan näitä liikkeitä. Näitähän en nimenomaan ole aloittanut vielä opettamaan ja tekemään, koska minulla ei ole ollut mitään hajua kuinka ne opetataan.

Ensin oli vuorossa tunnistusnouto. Ensin pelkästään laitoin yhden tunnari-kapulan Dannyn suuhun ja palkkasin siitä, kun se piti kapulaa suussa. Sen jälkeen vein sen yhden kapulan hieman pidempään heinikkoon, josta "oma" käskyllä Danny kävi sen hakemassa. Yllätyksekseni se hakikin sen todella innolla ja reippaasti, vaikka nouto muuten on ollut meille todella "inhottava" liike. Muutaman toiston tein niin, että vein kapulan itse ja jäin melko lähelle kapulaa antamaan käskyn. Sitten vaihdoimme vähän paikkaa ja Tiina veikin kapulan piiloon. Jossain vaiheessa Danny säikähti / paineistui jotain. En tiedä yhtään mitä, ehkä kentän aidan tuulessa tekemään ääntä/liikettä.. Mutta yhtäkkiä se ei halunnutkaan hakea kapulaa. Ei mennyt lähellekään. Ja sitten kun meni lähemmäs, niin merkkasin vain kapulan, ei ottanut ollenkaan suuhun. Loppujen lopuksi palkkasin vain siitä, että se kävi koskemassa kapulaa. Nyt eikun omien tunnari-kapuloiden ostoon ja kapulan piilotteluun! Dannyn kanssa on tärkeä tehdä uusissa liikkeissä lyhyttä pätkää useamman kerran. Muuten se paineistuu helposti ja lakkaa tekemästä.

Sitten ohjattuun noutoon. Sitäkään emme olleet tehneet koskaan aikaisemmin. Yllätyin itse, että noudossa opetetaan suunnat ensin ruoka/lelupalkan avulla, ja vasta sen jälkeen otetaan kapulat mukaan (loogista....). Eli ensimmäisellä kerralla vein Dannyn kanssa "oikealle" ruokakupin, johon jätin namipalan. Sen jälkeen otin Dannyn merkille avustettuna (merkkitreenit vielä kesken) ja lähetn käden liikkeellä ja käskyllä "oikee" Dannyn oikealla olevalle kupille hakemaan namipalaa. Kun se meni hyvin, niin Tiina meni kupille laittamaan namipaloja, minä vain lähetin Dannyn merkiltä oikealle. Tehtiin sama myös vasemmalle puolelle. Meni tosi hyvin! :) Vikaksi tehtiin semmonen harjoitus, että vasemmalle laitettiin kuppi, jossa oli nami. Oikealle laitettiin myös kuppi, jossa namia ei ollut. Lähetin Dannyn merkiltä vasemmalle, ja sinnehän se myös lähti, oikeaan suuntaan. Hienosti!

Viimeisenä hyppy. Sitä ollaan "mukamas" joskus tehty. Eli siis oikeasti ollaan tehty, mutta Danny on viime aikoina tullut tosi epävarmaksi hypyn kanssa.. :/ Eli yritin näyttää miten Danny osaa hypyn, niin eihän se hakenut estettä ollenkaan. Tehtiin sitten muutaman kerran niin, että Danny sain hypätä esteen ja mennä kupista hakemaan namun. Sitten välillä tein niin, että laitoin sen hyppäämään ja kävelin itse esteen toiselle puolelle palkkaamaan. Yritin myös tehdä niin, että heitin lelun esteen yli, ja Dannyn piti tulla takaisin esteen yli lelun kanssa. Mutta mitä tekee Danny?? Tiputtaa lelun, hakee yhden tunnarikapulan, jonka kanssa lähtee juoksentelemaan! Mur :D

Noh viimeiseksi sitten heittelin vaan sitä lelua ja pyysin Dannyä tuomaan sitä minulle -> leikittiin, annoin Dannyn voittaa ja vahvistettiin sitä, että lelun kanssa tullaan minun luokse.

Olipa tosi mukava ja antoisa koulutus. Lokakuun lopulla on vielä yksi Tiinan koulutus Suonenjoella, harmittaa kovasti etten pääse sinne, koska olen tekemässä Helsingissä suuntautumisopintoja... :/

Koiravapaa viikonloppu

Perjantaina siis pakkasin Dannyn tavarat (kolme isoa kassia) kasaan ja vein Dannyn hoitoon Kiialle. 

Danny oli ensimmäistä kertaa hoidossa paikassa, missä oli toinen koira. Hoidossa oli mennyt hyvin, vaikka muutamat rähinät oli meinannut tulla: Danny oli mennyt Nukan ruokakupille röyhkeästi vaikka Nuka oli ollut syömässä, Danny oli pöllinyt luun / lelun Nukan suusta tai nenän edestä, lenkillä ollessaan Danny oli keppi suussa tökkinyt ja ärsyttänyt Nukaa. Nämä eivät kuitenkaan olleet tilanteita, joissa olisi ollut tappomeininkiä. Nukalla vaan menee välillä hermo, ja ymmärtäähän sen : Danny osaa olla ihan hemmetin rasittava ja huono tapa on se, että toisen omaa pöllitään suoraan nenän edestä. Pienet pöllytykset tuollainen roisto ansaitseekin... Onneksi ostimme ennen Dannyn hoitoon menoa Kiialle koiraportin. Todettiin että kaikki syötävä on hyvä antaa koirille niin, että molemmat ovat visusti suljetun portin eri puolilla. Sekä yksin jäädessään varmuuden vuoksi jäävät eri puolille. 

Muuten oli kyllä mennyt kuulema hyvin. Ihmettelin miten hyvin Kiia on sietänyt levotonta ja melko aktiivista Dannyä. Onneksi siinä vieressä on metsää, jossa koirat ovat voineet kirmailla sydämensä kyllyydestä. 

Sunnuntai iltana sitten hain iloisen ja väsyneen Dannyn hoidosta pois. Tänään maanantaina emme treenanneet mitään kummoista, kävimme vain 1,5 tunnin kävelylenkin kauniissa ja lämpimässä syys säässä.. :) Danny liikkui todella jäykästi (riekkunut viikonlopun), sekä vinosti ja peitsasi paljon (melkein koko ajan). Harmittavaa, mutta en saa ravaamaan sitä narussa, enkä tiedä mistä johtuu. 

Lenkin aikana venyttelin ja jumppasin paljon Dannyä: venytykset namin avulla molempiin kylkiin, ylös, mahan alle. Pujottelua minun jalkojen välistä, tasapainoistumista takajalkojen varassa tms. 

Danny täytyykin taas hierottaa viikonloppuna , jospa sillä paikat aukeaisi...

Lepopäivä

Eilen oli tokon ohjatut treenit Kuopiohallin kentällä, joten tänään en jaksanut ottaa yhtään tokojuttuja. Sen sijaan lähdimme Dannyn kanssa Kiian luokse. Kiia asuu n. 10km päässä Kuopion keskustasta, ja menin sinne bussilla Dannyn kanssa. Danny matkusti ensimmäistä kertaa "pitkän matkan" bussissa (rappuset ylös, ahdas tila). Meni tosi hyvin. :)

Kiian ja Nukan kanssa lenkkeiltiin metsässä tunnin ajan ja sitten hengailtiin Kiian pihalla. Danny on tämän vierailun ajan ollut ihan raatona lattialla, kun pääsi juoksemaan vapaana ja riehumaan kaverin kanssa. <3

Viikonlopuksi pe-su Danny menee Kiian luokse hoitoon, ensimmäistä kertaa. Jännittää miten pärjäävät :) 

Koirapuistoilua ja tokotreeniä...

Huh, taas olisi yksi päivä paketissa!

Tänään mulla oli koulua kolmeen saakka (päästiin tunti etuajassa jee!) ja puoli viiden aikaan Dannyn tämän hetken koirakaveri number one tuli kaupunkiin omistajansa Kiian kanssa. He siis asuvat kaukana Kuopion keskustasta (jossa minä asun) ja joutuvat sitten kulkemaan bussilla minua ja Dannyä tapaamaan. 

Koirakaveri on nimeltään Nuka, ja se on rodultaan sileäkarvainen collie. Se on kaksivuotias, melko leikkisä otus, jonka takia se tuleekin varmaan niin hyvin juttuun Dannyn kanssa. 

Menimme Dannyn kanssa keskustaan Kiiaa ja Nukaa vastaan, kun he tulivat bussilla. Sitten lähdimme yhdessä tuumin kohti Niiralan koirapuistoa. Toivoin, ettei puistossa olisi muita koiria, jotta Danny ja Nuka saisivat leikkiä kahdestaan, mutta toisin kävi! Puisto oli "täynnä" koiria :-D sitä paitsi muistin juuri, miksi en käy Dannyn kanssa koirapuistossa: 1. Danny muistaa reitin koirapuistoon ja kävelee levottomasti / vetää narussa kun olemme kävelemässä koirapuistoon. 2. Danny hyppii muitten selkään ja se on ihan h******* rasittavaa. Tällä kertaa Danny bongasi nuoren, leikatun uroksen, jota se ahdisteli koko ajan hyppien selkään ja seuraten perässä. Kielsin joka kerta Dannyä, ja kävin "repimässä" sen alas toisen koiran selästä kovan komennon kera, mutta Danny meni aina uudestaan koiran luo. Arg, saako tuota kitkettyä mitenkään pois?!?! Siinä koirassa oli joku hyvä haju koska muutkin urokset pyörivät siinä ympärillä "lutkuttamassa". Muista koirista Danny ei ollut yhtään niin kiinnostunut eikä hyppinyt selkään. Kun tämä ihana uros lähti niin Dannyn olo puistossa helpottui. 

Puistosta lähtiessämme törmättiin siiliin, awwww!! 

Danny oli tosi kiinnostunut siilistä ja olisi halunnut mennä sen luokse (en päästänyt), mutta Nuka ei tajunnut koko siiliä vaikka Kiia kuinka yritti sitä näyttää ja osoitella :D

Koirapuistoilun jälkeen vilvoiteltiin Valkeisenlammella :)

Sitten lähdimme tokoilemaan Kuopiohallin kentälle. Fb:ssä on ryhmä "tottiksen omatoimitreenit", josta tuon treeniajan sitten oli bongannut. 

Tehtiin ensin ryhmäpaikkamakuu, joka meni yllättävän hyvin. Vähän pää pyöri ja nenä kävi, mutta ei lähtenyt mihinkään. 

Teen paikallaolot ja osan muista liikkeistä liinan kanssa, ihan varmuuden vuoksi. Ja siksi ettei Danny pääse karkaamaan ja vahvistamaan huonoja tapojaan. 

Häiriökontaktia tehtiin myös. Muita koiria oli lähellä , sekä myös 2 häiriöihmistä: ihmiset kävelivät, juoksivat, taputtivat ja huutelivat käskyjä. Häiriö on Dannylle todella vaikea juttu. Nyt meni suht hyvin, mutta häiriö-ihmisen huutaessa "maahan" Danny meni maahan 4x ennenkun muisti että minun kanssahan sitä ollaan tekemässä. 

Kaksi vauhtiluoksetuloa meni hyvin. Kiia piti kiinni ja innosti Dannyä. Menin kauas ja kutsuin. Danny tuli innokkaasti ja palkkasin lelulla :)

Viimeisenä nouto, tuo kammottava tokoliike! Tein muutaman "vauhtinoudon" -> heitän kapulan, danny hakee ja irti käskyllä pudottaa kapulan -> lelupalkka. Jouduin aika paljon innostamaan että lähti hakemaan kapulaa. Muutaman sivulle siirtymisen tein sitten erillisenä: koira eteen istumaan -> kapula suuhun -> käskyllä "tuo" koira kapulan kanssa sivulle. Sivulle siirtymiset kapulan kanssa meni hyvin. :)

Esittäytymistä

Minä, blogin kirjoittaja olen nimeltäni Riina. Asun tällä hetkellä Kuopiossa, ja opiskelen viittomakielentulkiksi. Vietän kuitenkin paljon aikaa myös Rautalammilla, mistä olen kotoisin ja missä käyn myös viikonloppuisin työskentelemässä henkilökohtaisena avustajana. Tällä hetkellä kaikki harrastukseni liittyvät jollain tavoin koiriin. Harrastankin aktiivisesti TOKOa ja agilityä. Haluan ensimmäiseksi esitellä kaikki harrastuskaverini:





LILLI

Paras ystäväni, paras opettajani: papillon Lilli. Lilli on ensimmäinen koirani, jonka sain ollessani 11 vuotias. Vuodet ovat vierineet, ja viime heinäkuussa täytin 22. Hassua ajatella, että Lilli on ollut puolet elämästäni matkassa mukana. Lilli siis täytti viime kesäkuussa kunnioitettavat 11 vuotta! Ja vauhti senkun kiihtyy ! ;)

Lillin kanssa aloitimme agility-harrastuksen muistaakseni vuonna 2008 tai 2009. Sen jälkeen harrastelimme muutaman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti, jonka jälkeen Lilli olikin jo niin iäkäs, että sen oli parempi jäädä hieman sivuun. Lillillä ei ole papereita, joten se ei ole kisannut koskaan agilityssä. Sitä paitsi Lilli ei oppinut koskaan menemään keinua :D

Lilli asuu vanhempieni luona Rautalammilla.


NEKKU

Isäni työkaverille syntyi ajokoiran pentuja, otetaanpas siitä meille yksi. Ja ennenkuin huomasinkaan, olimme matkalla Pielavedelle hakemaan ajokoiran pentua. Minä sain keksiä pennulle nimen. Pennusta tulisi, lyhyesti ja ytimekkäästi, Nekku.

Ensimmäiset kaksi viikkoa Nekku vietti sisällä, jonka jälkeen se opetteli elämään tarhassa. Kaksi viikkoa se siellä ulvoi melkein yötä päivää (isäni halusi antaa Nekun pois kun ei jaksanut kuunnella :D) kunnes oppi elämään tarhakoiran tavoin. Nekku muutti meille vuonna 2006. Viime maaliskussa Nekku täytti siis 8 vuotta.

Nekun kanssa kiinnostuin käymään mätsäreissä ja näyttelyissä. Kävimme Nekun kanssa ansiokkaasti monen monituisissa mätsäreissä, joista usein tuli sijoituksiakin. :) Nekku osasi käyttäytyä melko kauniisti kehässä ja antoi ihmisten tutkia itseään. Näyttelyistä sen sijaan saimme kaksi kertaa H:n eli hyvän. Siihen loppui Nekun näyttelyura ja minun kiinnostus. :D

Nekku asuu vanhempieni luona Rautalammilla.



 DANNY

.. eli viralliselta nimeltään Ar'tfulfox's Known As Dreamberry. Kolmivuotias, näyttelylinjainen belgianpaimenkoira tervueren - uros.

Danny tuli minulle pitkän harkinnan jälkeen. Dannyn kanssa on monet taistelut taisteltu, ja itkut väännetty - ja väännetään vieläkin. Parempaan suuntaan ollaan ehkä kuitenkin menossa. Danny on koirista ainut, kuka asuu minun kanssa Kuopiossa kerrostalossa ja jonka kanssa treenataan useana päivänä viikossa agilityä ja TOKOa - molempia tavoitteellisesti. Danny on käynyt noin kymmenissä agilityn möllikisoissa, mutta virallisissa kisoissa ei ole koskaan startattu - kynnys on toistaiseksi vielä liian korkea.

Näyttelyissä käydään silloin kun sattuu huvittamaan. Näyttelyissä Danny on pärjännyt hyvin. :)

IINA

Kesällä 2013 Dannyn kanssa meni todella huonosti agilityn saralla. Danny karkaili eikä keskittynyt agilityhommiin ollenkaan. Ajattelin jo koko harrastuksen lopettamista Dannyn kanssa. Silloin aloin ottamaan treeneihin mukaan kummini parsonrusselinterrieri- Iinan. Ajattelin, että Iinasta tulee sitten varakoira jos Dannyn kanssa ei ala sujumaan.Tällä hetkellä Dannyn kanssa sujuu jo melko hyvin, mutta Iina treenaa edelleen meidän mukanamme aina kun on mahdollista.