Ensinnäkin minun ensimmäinen koirani, rakkain, parhain ja tärkein jouduttiin lopettamaan helmikuun alussa. </3 Sydän särkyy kun muisteleekin asiaa. Lilli siis käytettiin Äänekoskella eläinlääkärissä joulukuussa 2014. Silloin Lilli oli ontunut vähän. Äänekoskella Lillin jalasta otettiin kaikki mahdolliset kuvat ja ontuminen tutkittiin. Mitään erikoista sieltä jalasta ei löydetty, mutta eläinlääkäri kuitenkin diagnosoi, että joku juttu sieltä jalasta ylhäältä on katkennut / revennyt, jonka seurauksena jalka kääntyi hervottomasti jokaiseen suuntaan. Leikkaus olisi ainut mikä siihen olisi auttanut, mutta vanhalle koiralle ei eläinlääkäri sitä suositellut. Siinä vaiheessa Lilli kuitenkin ontui vielä melko vähän ja olikin lääkärin kanssa puhe, että ensin pidämme yhden viikon kipulääkekuurin -> siitä eteenpäin tarvittaessa, sekä aloitamme Lillille nivelrikon ehkäisemikseksi Cartivet - jauheen. Kukaan ei kuitenkaan puhunut, miten nopeasti Lilli saattaa mennä huonoon kuntoon. Noin kuukauden päästä Lilli ontui jo todella paljon - se ei pystynyt juoksemaan, hyppäämään tai kävelemään normaalilla lattialla. Se piti kantaa ulos pissille ja takaisin sisälle sieltä. Lillillä ei ollut enää muita vaihtoehtoja. Varasin Lillille eläinlääkärin taas Äänekoskelle helmikuun 3. päiväksi tiistaiksi. Kuitenkin helmikuun 2. päivä iltasella, kun tulin saunasta huomasin, että Lillillä oli todella huono olo. Se läähätti kovasti, mitä ei ikinä tee. Soitin silloin päivystävälle eläinlääkärille, josko lääkärillä olisi aikaa ja pystyisi lopettamaan Lillin. Suonenjoelta saatiinkin pian aika ja sinne lähdettiin minä, Lilli ja ystäväni Hanna kuskiksi. Hanna on yksi ihminen joka on ollut Lillin elämässä mukana koko 10,5 vuoden ajan. Menimme Suonenjoelle ja siellä Lilli nukutettiin ikiuneen rakkaiden ihmisten ympäröimänä.
"Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...
Vie minut sinne missä
he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä
olen säästynyt
Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti