Danny & friends - colliepostaus.

Dannyn koirakavereista suurin osa on tällä hetkellä collieita. Haluankin nyt tehdä näille ihanille karvaisille ja karvattomille tihrusilmille oman postauksen. :)

Dannyn ensimmäinen collieystävä oli Virven Tiko (kuvassa keskellä). Olimme muutamia vuosia sitten yhtä aikaa SPSH:n tokon alkeiskurssilla ja sen kautta tutustuimme. Danny ja Tiko lenkkeilivät yhdessä paljon. Myöhemmin Virve otti myös toisen collien, Velmun (kuvassa vasemmalla). Velmunkin kanssa lenkkeilimme yhteislenkkejä. Nykyään käymme harmittavan vähän enää yhteisillä lenkeillä. :( 

Baron on Velmun kanssa samanvärinen nuori collieuros. Danny ja Baron ovat nähneet toisiaan säännöllisesti jo ihan Baronin pentuajoista lähtien ja käymme vieläkin Baronin ja omistajan Iinan kanssa yhteisillä metsälenkeillä. 

Baron ja Danny pelaavat melko hyvin yhteen: jos Baronilla menee hermo Dannyn selkään hyppimiseen tai tökkimiseen, se kyllä melko nopeasti huomauttaa Dannylle, että sellainen peli ei sovi. Tilanteet menevät melko nopeasti sillä ohi, eikä mitään rähinää jää päälle. 

Uusin tuttavuus, lyhytkarvainen collie Rauha. Rauhan omistajan Sannan tunnen siten, että olemme olleet viime syksystä alkaen saman tokon treeniryhmässä. Asumme (huomisesta alkaen asuimme) melko lähekkäin toisiamme, joten varsinkin jääkelien aikaan oli mukava käydä lenkillä jäällä. Nykyään tosin tuntuu että Rauha on hieman arempi eikä kovinkaan helposti mene mukaan Dannyn (joskus rajuihin) leikkeihin. 

Viimeisenä number one ja best friend: lyhytkarvainen collie Nuka. Pidimme Nukan omistajan Kiian kanssa Nukaa ja Dannyä verivihollisinä todella pitkän aikaa, koska koirat olivat remmissä haistellessaan rähjänneet. Olimme varmaan toista vuotta jo treenanneet yhdessä, kunnes viime syksynä eräiden treenien jälkeen päätimme kokeilla miten Nuka ja Danny olisivat yhdessä. Alku ei ollut kovin lupaava , kun Nukaa tuntui pelottavan ja Danny hyppi selkään. Pidimme kuitenkin niitä siitä eteenpäin paljon yhdessä ja rajat ja tavat tulivat molemmille selviksi. Nykyään Danny ei koskaan enää hyppää Nukan selkään. Nykyään, kun Dannyn ja Nukan päästää irti, on ensimmäiset 10min hervotonta, päätöntä hepulijuoksua ja hippaleikkejä. Tämän parempaa ystävää ei pieni belgi voi saada<3 Dannyn ja Nukan yhteiselo sujuu hyvin myös sisätiloissa, ja siksi minun onkin helppo viedä Danny Kiialle hoitoon. :) ❤️❤️

Dannyn kuulumisia

Ajattelin nyt pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittaa tänne blogiin Dannyn kuulumisia. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun olen viimeksi syksyllä kirjoitellut.

Olemme käyneet kolmissa tokokokeissa: Pieksämäki x2 ja Kuopio x1. Ensimmäinen tokokoe meni hyvin, sieltä saimme ykköstuloksen. Toinen tokokoe meni huonommin, ja sieltä tuli kakkostulos. Kolmas tokokoe meni taas vähän huonommin-> kakkostulos tuli kuitenkin. Dannyllä on ongelmana yleinen kurittomuus ja häiriöherkkyys. Taidollisesti useat tokon liikkeet sujuvat hyvin ilman häiriötä, mutta häiriössä työskentely meinaa olla välillä ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Minusta kuitenkin tuntui, että asioiden pitää muuttua. Tekeminen ei tuntunut enää niin mukavalta, eikä koskaan pystynyt olemaan rentona ja pitämään hauskaa, kun piti jännittää totteleeko Danny vai ei.

Eräänä sunnuntai-päivänä sitten olimme Musti&Mirri-areenalla agilityn möllikilpailuissa. Olin ilmottautunut kahdelle radalle: yhdelle agilityradalle ja yhdelle hyppyradalle. Tähän väliin mainittakoon, että Danny on todella etevä ja taitava agilityn suorittaja: se osaa kaikki esteet ja irtoaa hyvin ja työskentelee muutenkin mallikkaasti ILMAN HÄIRIÖTÄ. Kuitenkin tuota sunnuntaina Musti&Mirri areenalla oli hirveästi häiriötä! Joten kun lähdimme ensimmäiselle radalle, sain ohjattua Dannyn kolmen esteen yli, jonka jälkeen se sinkosi täyttä kyytiä aidan viereen juoksentelemaan ees taas ja rähisemään muille koirille. Kutsuin sen luokse, ja yritin lähettää kepeille -> juoksi uudestaan aidan viereen ja näin teki vielä kerran, jonka jälkeen tuomari sanoi: kiitos, nyt riittää. Lähdin sitten radalta pois, mutta en edes silloin saanut Dannyä kiinni vaan se tuli vasta kun huomasi että jää oikeasti yksin sinne radalle. Nolottaa ehkä vähän myöntää, mutta siinä vaiheessa olin niin syvällä suossa, että vain itkeä pillitin nurkassa. Marjamäen Sonja tuli hakemaan Dannyn minulta pois jotta sain vähän rauhoittua ja tutut koiraihmiset kävivät siinä tsemppaamassa. Siinä tihrustamisen lomassa tein myös facebookiin päivityksen: "Pari kolme vuotta koiraharrastelua takana. Pieniä onnistumisia, suuria epäonnistumisia. Koira osaa teknisesti agin ja tokon liikkeet, mutta mitä tehdä, kun sitä ei kiinnosta? Karkailua tokoliikkeiden välillä, toisten tavaroiden varastelua ja rallittelua, haistelua. Agilityssä sinkoilua ympäri kenttää ja karkailua, haistelua. Tuntuu, että minulta häviää nyt tekemisen ilo myös. Onko lopettaminen ainut vaihtoehto? Mistä voi hakea apua/vinkkejä, kuka auttaa? Tähän mennessä en ole saanut asiaa ratkaisevaa apua.. Tästä ei tule tällä tavalla enää yhtään mitään, olen niin väsynyt tähän touhuun..". Tähän päivitykseen sainkin todella monta vastausta. Useimmilla oli paljon hyvää sanottavaa, mutta sanoina nämä asiat eivät valitettavasti minulle mitään kertoneet. Onneksi oli muutamat ihmiset, jotka suostuivat minun ja Dannyn kanssa näitä asioita konkreettisesti katsomaan. :) Tärkeintä tällä hetkellä on se, että Danny ei pääse vahvistamaan vanhoja pahoja tapojaan. Danny lenkkeilee nyt 50 metrin liinassa. Liinan avulla pääsee todella puuttumaan ja komentamaan esim. karkailuista ja muista typeryyksistä mitä Danny irtiollessa on harrastanut.

Tuosta kertomastani hetkestä lähtien laitoin agilityn tauolle syksyyn saakka. Täytyy kyllä myöntää, että koville se otti ja olo on hyvinkin katkera kun agilityn eteen olen niin kovasti töitä tehnyt sekä rahaa laittanut. :( Tällä hetkellä mietityttää vaan jatko, tuleeko Dannystä koskaan enää "toimivaa peliä" agilityyn. Voinko todella saada joskus siihen niin hyvän otteen, että se ei todella kiihtyneestä mielentilastaan huolimatta karkaa katsomaan muita koiria, kun se on niin jo 3 vuoden ajan tehnyt?

Oli hilkulla, etten lopettanut samaan syssyyn myös tokon harrastamista. Tällä hetkellä mietin miten jatkan tokoa. Nyt se ei ainakaan tunnu kovin mielekkäältä. Mielekkyyden puute voi toki johtua siitäkin, että otimme niin kovasti takapakkia kaikissa asioissa, että en nää kehitystä missään.

"Ei se vaikea koira ole, vähän kuriton vain"

Valloillaan on sellainen yleinen masennuksen tila kun tuntuu, ettei mikään ala sujumaan. Ulkonakin on satanut koko päivän loskaa ja yleinen keli on harmaa. Myös minun olotilani tuntuu harmaalta ja raskaalta. Toivon, että auringonpaiste tuo uutta iloa ja puhtia minun ja Dannynkin elämään, sekä uutta intoa treenata sekä arkitottelevaisuutta, että myös ihan tokoa.

Lillistä

Paljon, niin paljon on tapahtunut sen jälkeen kun olen viimeisimmän blogitekstini lokakuussa kirjoittanut.

Ensinnäkin minun ensimmäinen koirani, rakkain, parhain ja tärkein jouduttiin lopettamaan helmikuun alussa. </3 Sydän särkyy kun muisteleekin asiaa. Lilli siis käytettiin Äänekoskella eläinlääkärissä joulukuussa 2014. Silloin Lilli oli ontunut vähän. Äänekoskella Lillin jalasta otettiin kaikki mahdolliset kuvat ja ontuminen tutkittiin. Mitään erikoista sieltä jalasta ei löydetty, mutta eläinlääkäri kuitenkin diagnosoi, että joku juttu sieltä jalasta ylhäältä on katkennut / revennyt, jonka seurauksena jalka kääntyi hervottomasti jokaiseen suuntaan. Leikkaus olisi ainut mikä siihen olisi auttanut, mutta vanhalle koiralle ei eläinlääkäri sitä suositellut. Siinä vaiheessa Lilli kuitenkin ontui vielä melko vähän ja olikin lääkärin kanssa puhe, että ensin pidämme yhden viikon kipulääkekuurin -> siitä eteenpäin tarvittaessa, sekä aloitamme Lillille nivelrikon ehkäisemikseksi Cartivet - jauheen. Kukaan ei kuitenkaan puhunut, miten nopeasti Lilli saattaa mennä huonoon kuntoon. Noin kuukauden päästä Lilli ontui jo todella paljon - se ei pystynyt juoksemaan, hyppäämään tai kävelemään normaalilla lattialla. Se piti kantaa ulos pissille ja takaisin sisälle sieltä. Lillillä ei ollut enää muita vaihtoehtoja. Varasin Lillille eläinlääkärin taas Äänekoskelle helmikuun 3. päiväksi tiistaiksi. Kuitenkin helmikuun 2. päivä iltasella, kun tulin saunasta huomasin, että Lillillä oli todella huono olo. Se läähätti kovasti, mitä ei ikinä tee. Soitin silloin päivystävälle eläinlääkärille, josko lääkärillä olisi aikaa ja pystyisi lopettamaan Lillin. Suonenjoelta saatiinkin pian aika ja sinne lähdettiin minä, Lilli ja ystäväni Hanna kuskiksi. Hanna on yksi ihminen joka on ollut Lillin elämässä mukana koko 10,5 vuoden ajan. Menimme Suonenjoelle ja siellä Lilli nukutettiin ikiuneen rakkaiden ihmisten ympäröimänä.

"Jos niin käy
että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
niin sinun on tehtävä
mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa
ei kukaan ole estävä
sinä tulet surulliseksi
-minä ymmärrän
älä anna surusi estää sinua
sillä tänä päivänä enemmän
kuin koskaan ennen
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut niin
monta hyvää vuotta
tulevaa ei kannata surra
et haluaisi minun kärsivän
kun aika koittaa,
anna minun mennä...
Vie minut sinne missä
he auttavat minua
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja
puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet
Tiedän että aikanaan
sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä
jota minulle osoitat
vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut
niin kivulta ja kärsimykseltä
olen säästynyt
Älä sure sitä että
sen täytyy olla sinä
jonka täytyy tehdä päätös
olemme olleet niin läheisiä
- me kaksi näinä vuosina
älä anna turhaan sydämesi itkeä"

<3

Kiukkupäivä

Ennen päivän kiukutteluangstia ja avautumista: äitini oli käyttänyt Lilliä tänään lääkärissä ja Lilliltä oli poistettu onnistuneesti kaksi "mätää" hammasta. Se ei enää tuon ikäisellä ole itsestään selvyys, että tuommoinen toimenpide rauhoituksessa tehtynä sujuu täydellisesti. Nyt on mummolla taas puhdas ja terve suu :)

Sitten niihin kiukkuihin.. 

Tänään oli pitkä päivä koulussa, ja lähdin koulusta suoraan lenkille. Ajattelin käydä vähän juoksemassa pitkästä aikaa. Otin Dannyn tietysti mukaan. Laitoin Dannylle pannan ja valjaat ja otin mukaan flexin ja nahkaremmin, kun en ollut varma miten / mikä toimisi juoksiessa parhaiten. Kummatkin toimi yhtä huonosti. Jne pystynyt juoksemaan pitkää pätkää koska Danny innostui ja alkoi vetämään - meni vinoksi. Se juoksee aina vinossa! Se on varmaan tullut jotenkin tuosta vetämisestä. Oikea takajalka astuu sisälle enemmän kun vasen, ja peppu heittää vinoon myös. Tämä on jäänyt ja hierojakin on siitä huomauttanut. Sitten Danny alkaa peitsata ja se vasta huono vaihtoehto on. Tuntuu etten saa vinoutta korjattua mitenkään, olisiko sitten vain fiksua juoksuttaa Danny tiiviisti vasemmalla tai oikealla puolella eikä päästää sitä edes sinne eteen kaahaamaan.. 

Oon niin kateellinen ihmisille jotka asuvat metsän lähellä ja voivat juoksuttaa koiriaan irti. Nimim. asfalttiviidakossa seikkailevat. Tai olisi edes se auto niin pääsisi etäämmäs lenkille.. Turhauttaa tällä hetkellä niin paljon. 

Vapaapäivä, lepopäivä..

..Minulla ensimmäinen, Dannyllä jälkimmäinen. 

Koska minulla ei tosiaan tänään ollut koulua, niin päätin että lähden vasta tänään illalla takaisin Kuopioon täältä Rautalammilta, jossa viikonloppuni vietän. 

Danny hierottiin eilen ja kipupiste löytyi lannerangan ja rintarangan "yhdyskohdasta". Vasen puoli myös hiukan tukkoisemman oloinen. Mutta on kuulema ollut hyötyä minun venyttelyistä, sekä siitä, että olen panostanut sekä alku- että loppuverryttelyihin ja venyvyys on Dannyllä hyvä :) 

Kauniin päivän kunniaksi otin sitten Dannyn ja ajokoiramme Nekun ja lähdimme lenkille. 

Menimme melko rauhallisen lenkin, Danny ei spurttaillut täyteen vauhtiin vaan ravaili ja laukkaili rauhassa suurimman osan ajasta (+ mätti ruohoa suuhunsa ja kylpi vesilätäköissä, tietysti -.-) 

Lenkin jälkeen annoin molemmille koiruuksille raakaluut joita saivat järsiä 

Treenit kuvina

Tänään käytiin tekemässä SPSH:n hallilla aamutreenit Dannyn ja Iinan kanssa. Agilitystä Danny teki muutaman onnistuneen puomin niin, että en sanonut "ota" - pysähtymiskäskyä, vaan se hoksasi itse pysähtyä alastulokontaktille. Tokojutuissa mm. merkkiä ja ohjatun suuntia, noutoa, hyppyä, liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Hyppy jo parempi, maahanmeno edelleen hidas. Seisomisessa taas töpötteli eteenpäin aluksi, kunnes aloin naksuttelemaan hyvästä paikalla seisomisesta. Merkki on muuten kehittynyt huikeasti - Danny on tajunnut, mitä siinä pitää tehdä. 

Iinan kanssa tehtiin kaikki kontaktit, rengashakua, takaakiertoa ja keppejä. Äiti oli mukana treeneissä joten äiti pystyi myös palkkaamaan ja ottamaan kuvia. 

Ja nyt siis niitä kuvia: 

Ihana, aurinkoinen syyssää :)

Dannyn puomisuoritus, sekä pysähdys kontaktille. 

Välillä palkaksi leikkiä :) 

Liikkeestä maahanmeno

Noutokapulan palautusta 

Iinan hyppy :)

Tiina Bångin tokokoulutus Suonenjoella

Tänään siis olimme Dannyn kanssa tokokoulutuksessa. Sain koulutukseen ns. peruutuspaikan. Aluksi ajattelin, etten halua mennä sinne ollenkaan, koska aiheena oli mm. tunnistusnouto ja ohjattu nouto, joita emme ole tehneet Dannyn kanssa ollenkaan. Onneksi kuitenkin menin: sain mahtavia vinkkejä ja ohjeita kuinka lähteä rakentamaan näitä liikkeitä. Näitähän en nimenomaan ole aloittanut vielä opettamaan ja tekemään, koska minulla ei ole ollut mitään hajua kuinka ne opetataan.

Ensin oli vuorossa tunnistusnouto. Ensin pelkästään laitoin yhden tunnari-kapulan Dannyn suuhun ja palkkasin siitä, kun se piti kapulaa suussa. Sen jälkeen vein sen yhden kapulan hieman pidempään heinikkoon, josta "oma" käskyllä Danny kävi sen hakemassa. Yllätyksekseni se hakikin sen todella innolla ja reippaasti, vaikka nouto muuten on ollut meille todella "inhottava" liike. Muutaman toiston tein niin, että vein kapulan itse ja jäin melko lähelle kapulaa antamaan käskyn. Sitten vaihdoimme vähän paikkaa ja Tiina veikin kapulan piiloon. Jossain vaiheessa Danny säikähti / paineistui jotain. En tiedä yhtään mitä, ehkä kentän aidan tuulessa tekemään ääntä/liikettä.. Mutta yhtäkkiä se ei halunnutkaan hakea kapulaa. Ei mennyt lähellekään. Ja sitten kun meni lähemmäs, niin merkkasin vain kapulan, ei ottanut ollenkaan suuhun. Loppujen lopuksi palkkasin vain siitä, että se kävi koskemassa kapulaa. Nyt eikun omien tunnari-kapuloiden ostoon ja kapulan piilotteluun! Dannyn kanssa on tärkeä tehdä uusissa liikkeissä lyhyttä pätkää useamman kerran. Muuten se paineistuu helposti ja lakkaa tekemästä.

Sitten ohjattuun noutoon. Sitäkään emme olleet tehneet koskaan aikaisemmin. Yllätyin itse, että noudossa opetetaan suunnat ensin ruoka/lelupalkan avulla, ja vasta sen jälkeen otetaan kapulat mukaan (loogista....). Eli ensimmäisellä kerralla vein Dannyn kanssa "oikealle" ruokakupin, johon jätin namipalan. Sen jälkeen otin Dannyn merkille avustettuna (merkkitreenit vielä kesken) ja lähetn käden liikkeellä ja käskyllä "oikee" Dannyn oikealla olevalle kupille hakemaan namipalaa. Kun se meni hyvin, niin Tiina meni kupille laittamaan namipaloja, minä vain lähetin Dannyn merkiltä oikealle. Tehtiin sama myös vasemmalle puolelle. Meni tosi hyvin! :) Vikaksi tehtiin semmonen harjoitus, että vasemmalle laitettiin kuppi, jossa oli nami. Oikealle laitettiin myös kuppi, jossa namia ei ollut. Lähetin Dannyn merkiltä vasemmalle, ja sinnehän se myös lähti, oikeaan suuntaan. Hienosti!

Viimeisenä hyppy. Sitä ollaan "mukamas" joskus tehty. Eli siis oikeasti ollaan tehty, mutta Danny on viime aikoina tullut tosi epävarmaksi hypyn kanssa.. :/ Eli yritin näyttää miten Danny osaa hypyn, niin eihän se hakenut estettä ollenkaan. Tehtiin sitten muutaman kerran niin, että Danny sain hypätä esteen ja mennä kupista hakemaan namun. Sitten välillä tein niin, että laitoin sen hyppäämään ja kävelin itse esteen toiselle puolelle palkkaamaan. Yritin myös tehdä niin, että heitin lelun esteen yli, ja Dannyn piti tulla takaisin esteen yli lelun kanssa. Mutta mitä tekee Danny?? Tiputtaa lelun, hakee yhden tunnarikapulan, jonka kanssa lähtee juoksentelemaan! Mur :D

Noh viimeiseksi sitten heittelin vaan sitä lelua ja pyysin Dannyä tuomaan sitä minulle -> leikittiin, annoin Dannyn voittaa ja vahvistettiin sitä, että lelun kanssa tullaan minun luokse.

Olipa tosi mukava ja antoisa koulutus. Lokakuun lopulla on vielä yksi Tiinan koulutus Suonenjoella, harmittaa kovasti etten pääse sinne, koska olen tekemässä Helsingissä suuntautumisopintoja... :/